Hae tästä blogista

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Vihdoin töihin +kulttuuria

Vihdoin päästiin eilen töihin. Seurailin suurimmaksi osaksi mitä yksi työntekijöistä teki ja loppupäivästä määritin vapaan kloorin ja kokonais kloorin spektrofotometrillä. Tänään pääsin kuitenkin jo itsekkin tekemään enemmän. Ensin Rafael (joka opastaa minua) näytti miten kivihiili jauhetaan, sitten sain itse jauhaa viimeisen näytteen. Määritimme kivihiili näytteistä myös rikkipitoisuutta. Maiju ensimmäisenä punnitsi suodattimia ja suodatti vesinäytteitä mitatessaan vesinäytteiden partikkeleita. Seuraavana hän teki hanavesistä koliformisten bakteerien määritystä, jonka  jälkeen samoista näytteistä typpi pitoisuutta. Tänään hän seurasi ja mittasi sameutta ja väriä vesinäytteistä, eli samoja töitä kuin koulussakin on tehty. Eilen huomasin jalkapöytäni turvonneen paljosta kävelystä, sain rehtorilta tulehdus-kipu lääkkeitä. Opettajamme tuli tänään katsomaan meitä työpaikallemme. Töiden jälkeen menimme yhden espanjalaisen työkaverin kanssa, (joka on myös työssäoppimassa) kiertämään Madridia. Nyt olemme loppuillan olleet "kotona" kahdestaan, kun "houstit" lähtivät ulos illalliselle.


Pieniä kulttuurieroja ja muuta:

- Poliiseja näkyy joka nurkalla kävellen, autoilla, pyörillä, moottoripyörillä, koirien kanssa, hevosten kanssa sekä yksi poliisirekka nähty! Yhtenä järkytyksenä myös se, että poliisit seisovat konekiväärit käsissä kaduilla. Poliisit piirsivät omaan autoonsa hävyttömyyksiä, nauroivat sitä ja menivät takaisin autoon.
- Kävelijöiden liikennevaloissa vihreällä kuuluu starwars aseilta muistuttava ääni. Paikalliset pysähtyvät kun punainen valo palaa, odottavat tovin, menevät yli vaikka punainen valo palaa edelleen.

- Liikenneympyröissä on noin neljät valot.





- Metrossa mennään seisomaan yhteen paikkaan, vaikka toisella puolella olisi vapaita penkkejä.





Rojua sillan alla

5-kerroksinen Primark





Asunnon keittiön ikkunan näkymät




Tämänpäiväinen aamupala

Parveke






-Salla



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Unohtuneet alkutunnelmat ja toinen päivä

Olemme lähteneet Espanjaan, Madridiin kahdeksi kuukaudeksi. Pakkaaminen aloitettiin viikkoa ennen ja meille oli ostettu kakasi matkalaukkua ruumaan eli n. 40kg. Salla sai pakattua hyvissä ajoin, mutta minulla jäi viimeiseen iltaan. Kentällä jännitys tiivistyi, kun lähdön hetki vain läheni. Suurin osa ajasta lentokentällä kului ennen turvatarkastuksia. Asumis järjestelyistä oli hieman erillaiset odotukset vielä senkin jälkeen, kun saimme tietää asuvamme perheessä.Olemme siis täysin vieraina juomaa ei saa itse kaataa lasiin saati pestä omia pyykkejä itsenäistymisestä turha haaveilla. Odotukset lämpötilojen suhteen ovat toteutunee. Englannin kielen taitoa odotimme useammilta löytyvän, mutta se osottautui toiseksi jo lentokoneessa ja ensimmäisen illan aikana. Odotimme lisäksi työkuvioden olevan jo selviä edes jollekkin. Mutta niitä on koitettu setviä viimeiset kaksi päivää ja ehkä jo huomenna pääsemme työ paikalle.

Sitten hieman tästä päivästä
kävimme kävelemässä ympäri keskustaa rehtorin vaimon kanssa

Ensin syötiin churroja
 Sitten käytiin tutustumassa paikalliseen kauppahalliin

Sitten mentiin tutustumaan palatsiin






vastapäätä sijaitsi katedraali


Näiden kuvien välille mahtui toki shoppailu kierroskin:)
Sekä ongelma espanjalaisten lukkojen kanssa, joten naapuritkin saivat todennäköisesti nauraa kun me ollaan oven takana: " ei osata käyttää tota lukkoo ni ei päästä sisälle". :DD

-Maiju

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Eka päivä

Nyt ollaan päivä vietetty espanjassa. Asutaan ammattikoulun rehtorin ja hänen vaimon luona joka ei osaa sanaakaan englantia. Pienenä järkytyksenä ihmisten tuttavallisuus. Rehtorin tyttö ja hänen kaveri tulivat käymään, kesken ruokailun pyydetään naapurit kylään, ja heiltä saa pyytää avaimet jos unohtuu omat. Tuntemattomat ihmiset halailee ja antaa poskisuudelmia. Naapurin poika kylpytakki päällä kesken ruokailun. Asutaan melkein kuin vintillä, rappuset on aika vaaralliset ja pään lyö joka kerta betoniin rappusia noustessa. Lento oli tuskaa ja väsyttävä! Mutta vain viisi tuntia ja aika tasaista menoa ilman ilmakuoppia. Pientä kulttuuri shokkia ilmassa mutta eiköhän se ajan kanssa hälvene.
Kuvia päivästä..







Rappuset joista pääsee meidän huoneeseen.

Muita kuvia meidän huoneesta...





Talon ulkopuolelta. :)
 Kuva jostain metroaseman? sisältä.



Aika väsynyt ja hassu fiilis. Kyllä tä tästä varmaan ajanmyötä.